Luonnon salatut aarteet

Se, miten, mihin tai millaisia rituaaleja suorittaen virolaiset ovat johonkin uskoneet, on muuttunut aikojen saatossa. Suojelevien hiisien, maaemon ja lähteen henkien palvonta alkoi 1200-luvulla korvautua kristinuskoon kääntymisellä ja yhteen jumalaan uskomisella. Muutos vei aikaa, ja vielä nykyäänkin Hiidenmaalla käydään pyhien puiden kuten Tärkman tammen ja Ülendin lehmuksen luona.

Kristinuskon pyhäköistä saarella voi nähdä suuria kihlakuntien kirkkoja (kuten Pühalepan kirkko 1200-luvulta), kappeleita (esim. Kassari), ortodoksikirkkoja (esim. Kuriste) sekä herrnhutilaisherätyksen, baptistien ja helluntailaisten rukoushuoneita. Lisäksi saarella on pappiloita (esim. Reigi), hautausmaita (esim. Kuri) ja lukkarin taloja (esim. Käina).

Eräs pitkä, liki 700-vuotinen ajanjakso Viron historiassa voidaan tiivistää sanaan kartanoaika. Hiidenmaalla ajalta tiedetään noin 30 kartanoa, joista osa oli kirkko- ja karjamoisioita. Kartanoiden enimmäkseen baltisaksalaiset voudit ja omistajat vaikuttivat paikalliseen elämään merkittävästi omistamalla suurten maatilojensa ohella myös tiluksillaan asuvat talonpojat. Kartanojärjestelmä suosi ja aiheutti epäoikeudenmukaisuutta, kuten taloudellista pakottamista ja sosiaalista eriarvoisuutta. Toisaalta kartanoiden kautta Viroon välittyi muualta paljon uutta, esimerkiksi uusia työmenetelmiä, kasvilajikkeita, ruokareseptejä tai koululaitoksen ja kirkollisen elämän kehitystä.

Kartanoaika päättyi 1900-luvun alussa. Viron tasavallan aikana 1918-1940 maassa oli vielä muutamia toimivia valtionkartanoita ja entisille omistajille vuokrattuja tiloja, mutta muuten entinen elämäntapa oli kadonnut. Pitkään kestänyt taloudellinen ja poliittinen järjestelmä hajosi lopullisesti maareformissa. Kartanoiden rakennuksia ja maita alkoivat hallita uusina omistajina entiset työntekijät, seudun viljelijät, yritykset tai valtio. Useat upeat rakennukset rappeutuivat ajan myötä huolehtivan omistajan ja rahanpuutteen vuoksi.

Hiidenmaahan voi tutustua monella tapaa: reppu selässä vaeltelemalla, oppaan kanssa merkittävimpiä paikkoja koluten tai suunnittelemalla itse reittejä kartan, matkaoppaiden ja netin avustuksella. Hiidenmaan majakkakierros on yksi vaihtoehto.

Majakkakierroksen idean kehitti Nebraskasta kotoisin oleva rauhanjoukkojen sotilas Douglas Wells tehdessään 1990-luvun alussa vapaaehtoistyötä Hiidenmaalla. Yksi asioista, jotka Wells jätti jälkeensä Hiidenmaalle, olivat viitoitetut ja merkityt majakat sekä niitä taustoittava teos, jossa hän  kuvasi värikkäästi kokemuksiaan ja seikkailujaan. Kaikesta tästä hyötyivät automatkailijat, kun he vihdoin pääsivät aiemmin neuvostohallinnon sulkemalle rajavyöhykkeelle. Opasteet on sittemmin uusittu ja kohteitakin vaihdeltu, mutta kirja on edelleen olemassa ja sen perusidea on säilynyt. Majakat loistoineen toimivat yhä oppaina ja suunnannäyttäjinä Hiidenmaa-nimistä saarta tutkiville.

Pieni Hiidenmaan saari on antanut maailmalle monia merkkihenkilöitä, kuten säveltäjä Rudolf Tobiaksen, taiteilija Ülo Soosterin tai kirjailija Evald Mändin (Ain Kalmus). Saarella on syntynyt, asunut, luonut tai lomaillut monia muita luovia ihmisiä, joilta meillä kaikilla on opittavaa. Löydä heidän jälkensä, työnsä ja ajatuksensa!