Hiidenmaan pitkät merenrannat ja autiot metsät ja niityt ovat hyviä pysähdys- ja pesimäpaikkoja niin talvehtiville kuin muuttolinnuille. Hiidenmaa on Viron metsäisin maakunta, ja metsissä pesivät linnut viihtyvätkin seudulla. Saarella pesii noin 90 lintulajia, joista yleisin on peippo.
Hiidenmaalla pesii useita (erittäin) harvinaisia lintulajeja. Esimerkiksi huuhkajia, joita on koko Virossa vain 30–40 paria. Huuhkaja on Euroopan suurin pöllölaji, jonka määrät ovat vähentyneet voimakkaasti kaikkialla Virossa ja koko Itämeren alueella.
Hiidenmaalla pesii myös kymmeniä merikotkapareja. Merikotkat olivat sukupuuton partaalla vielä 50 vuotta sitten, mutta viime aikoina näiden uljaiden lintujen kannat ovat elpymässä. Hiidenmaalla merikotkat pesivät pääasiassa rantametsissä, mutta yksittäisiä pareja löytyy myös saaren sisäosista.
Kevätmuutto alkaa jo maaliskuussa, huipentuu toukokuussa ja laantuu kesäkuun puoliväliin mennessä. Syysmuutto syys-lokakuussa on vaatimattomampaa, mutta hetkittäin melko kovaäänistä kurkiparvien mahtavien trumpettisoolojen kajahtaessa taivaalta.
Orjakun lintutorni on bongareita pullollaan keväällä ja syksyllä, jolloin kaislikkoon ja merenlahdille saapuu päivittäin kymmeniä tuhansia vesilintuja. Aamu- ja iltahämärässä niiden kalkatus on niin kovaa, etteivät lapset kuule älypuhelimiaan. Viimeisinä lähtevien joutsenten jälkeen alkaa olla talvisen hiljaista.
Orjakun torni on yksi Viron suurimmista lintutorneista. Keväisin ja syksyisin tornista voi tarkkailla tuhansia muuttolintuja, jotka pysähtyvät levähtämään Käinanlahdelle. Käinanlahti on vuodesta 1962 alkaen ollut linnuston suojelualue ja kuuluu vuodesta 1997 kansainvälisesti tärkeisiin kosteikkoihin eli Ramsar-alueisiin.
Lintutornilla on myös 1,5 km pituinen luontopolku.
Orjakun luontopolku kulkee pääasiassa Käinanlahden rannalla. Käinanlahden linnusto on mielenkiintoinen ja runsas – siihen kuuluu noin 192 eri lintulajia. Syksyisin lahdelle kerääntyy 10–15 000 vesi- ja rantalintua.
Polku koostuu pidemmästä Orjakun kierroksesta (3 km) ja lyhyemmästä kaislikkokierroksesta (Roostikuring, 0,7 km). Polun varrella on lintutorni, kolme tarkkailutasannetta, mutasilta, katettu levähdyspaikka ja n. 0,4 km pitkospuita kaislikossa.
Luontopolku sopii erittäin hyvin lapsiperheille – lyhempi kierros sopii myös aivan pienimmille. Mahdollisuus nähdä vesilintuja näkötornista on jännittävä elämys sekä suurille että pienille.
Polku on merkitty nuolilla, ja se on mahdollista kiertää kuivin jaloin.
Taresten maisemansuojelualueella kulkee Viron metsähallituksen (RMK) hoitama Tõrvaninan opetuspolku, jonka varrella näkee pieniä suolämpäreitä ja hiekkadyynejä. Vaellusreitillä on 13 paikallista kasvistoa ja eläimistöä esittelevää infotaulua. Lintujen puuhastelua voi tarkkailla Taresten lahden lintutasanteelta. Syksyllä polun varrelta löytyy mustikoita, puolukoita ja sieniä.
Merkitty 4 km pitkä vaellusreitti alkaa ja päättyy Tõrvaninan rannan ja leirintäalueen luona. Reitin varrella on seitsemän katettua tulentekopaikkaa ruokailukatoksineen. Tõrvaninan rannalta löydät laulavaa hiekkaa ja sopivasti syvenevän meren.
Ristnan ranta Hiiumaalla, Kõpun niemimaan päässä, on yksi kauniimmista Viron rannoista. Merenpohjan reliefistä johtuen syntyvät tässä länsituulilla rannalle rullaavat surffiaallot, minkä ansiosta Ristnan ranta on erittäin arvostettu meriurheilun harrastajien kesken. Ristnan rantahiekka on karkearakeinen ja syvä alkaa jo muutaman metrin etäisyydellä vedenrajasta.
Veteen meno on omalla vastuulla, koska se ei ole virallinen uimaranta ja tässä puuttuvat meripelastuspalvelut.
Satama perustettiin vuoden 1924 jälkeen, kun Salinõmmen karjamoision maat olin jaettu maareformin jälkeen tiloiksi. Seuraavana vuonna perustettiin Salinõmmen kalastusosuuskunta. Maatilojen perustaminen ja kalastusvälineiden hankinta kulutti jo ennestään vähäisiä varoja, joten aluksi tehtiin vain rantautumispaikka. Ensimmäiset kunnollisemmat rakennelmat valmistuivat vuosina 1942-1943, jolloin rakennettiin laituri ja kalankäsittelytilat.
Vuosina 1942-1949 Salinõmmen kalastajat kuuluivat Etelä-Hiidenmaan kalastusosuuskuntaan. Kun osuuskunta lakkautettiin, sen omaisuus mukaan lukien Salinõmmen satama, siirrettiin uusille kalastuskolhooseille. Vuonna 1957 peruskorjattiin laituri ja rakennettiin kalankäsittelytila, jota laajennettiin vuonna 1972. Samana vuonna valmistui ensimmäinen kalakombinaatin tuotantoyksikkö, vuonna 1959 toinen sekä uusi kalan vastaanottolaituri.
14. maaliskuuta 1961 pienet kalastuskolhoosit yhdistettiin suureksi Hiiu Kalur -kolhoosiksi, ja Salinõmmen satama siirtyi kolhoosin alaisuudessa toimivan Salinõmmen kalastusprikaatin haltuun (vuodesta 1971 Väina-prikaati). Vuonna 1968 rakennettiin jääkellari, vuonna 1969 laajennettiin ja syvennettiin satama-aluetta ja rakennettiin uusi puinen laituri.
Kalasataman viereen rakennettiin 1974 virkistyssatama, jossa on 30 metriä pitkä puinen laituri ja erillinen satamarakennus. Vuonna 1983 kalasatamaan rakennettiin vaja rysille ja merroille. Vuosina 1986-1987 pystytettiin terästorni, jonka radioviestintälaitteet mahdollistivat kommunikoinnin merellä olevien kalastajien kanssa. Vuonna 1989 rakennettiin betonilaituri. Salinõmmeen perustettiin 1993 Väinan kalaosuuskunta, joka osti suurimman osan Salinõmmen satamasta.
Satamaa ruopattiin 2006 ja samalla sinnerakennettiin uusi betoniluiska. Salinõmmen sataman keskisyvyys on 1,0-1,5 metriä.