Pühalepan kievarin rauniot

Pühalepan kestikievarin rauniot ovat hieno esimerkki entisaikojen tavasta rakentaa kievari kirkkoa vastapäätä. Rakennuksesta on maininta jo vuodelta 1529, mutta todennäköisesti kievari on peräisin vieläkin varhaisemmalta ajalta. Kievari on rakennettu Ida-Hiidenmaan tärkeimpään tienristeykseen: eteläinen tie johti kirkon ja kartanon vierestä saaren eteläosaan, pohjoinen Vahtrepan satamaan, itäinen Valipen ja Sarven kyliin ja läntinen tie Suuresadamaan ja sen takaisiin kyliin. Ajan myötä risteys siirtyi lähemmäs kartanoa, ja nykyään se on puoli kilometriä kievarin raunioista itään ja tunnetaan Vahtrepan tienristeyksenä.

Kievarin mitat olivat varsin hulppeat: rakennuksen pituus oli 37,5 m, leveys 14,7 m ja kokonaispinta-ala 552 m². Pühalepan kartanon polton jälkeen 1500-luvun lopulla kievari toimi tilapäisesti Hiidenmaan voudin asuntona. 1600-luvun alussa kievarin tulot menivät kirkkoherralle. Suurimman osan olemassaolostaan ​​kievari kuului kuitenkin Suuremõisan kartanoon, jonka yhtenä tulonlähteenä oli viinanpoltto ja -vienti Venäjälle. Kukoistusaikoinaan kartano tuotti 22 tynnyriä votkaa viikossa. Kartanon kaikkiaan 12 kievarista on jäljellä vain Pühalepan kievarin rauniot.

Kievarin viimeinen suuri peruskorjaus tehtiin 1800-luvulla, pienempiä remontteja tehtiin vielä 1930-luvulla. Tuolloin kievariin laitettiin puulattia ja suuret ikkunat. Keittiö oli ison tuvan nurkassa, takana oli lisäksi kaksi kamaria. Kievari suljettiin 1930-luvun lopulla. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset joukot käyttivät sitä sairaalana. Vanha kievarirakennus oli asuinkäytössä vuoteen 1956 asti, jonka jälkeen talo jäi tyhjilleen ja rapistui.