Pohjasopimuksen kivet

Ihmiskäsin isoista lohkareista kasattu kiviraunio Otimäen lähellä on monin tavoin mystinen. Ei tiedetä, milloin ja miksi kalkkikivinen pinta raivattiin röykkiötä varten, eikä sekään, saatiinko suunniteltu työ saatu päätökseen vai onko se vielä kesken. Edes kivikasan sopimukseen viittaavan nimen alkuperä ei ole täysin selvä. Uskotaan, että aikoinaan rannikon ihmisillä oli korkeampien voimien kanssa sopimus, jonka mukaan jokaisen piti tuoda kasaan yksi kivi ennen pitkää merimatkaa onnettomuuksien välttämiseksi. Nimen alkuperäinen muoto (Põhilise leppe kivid) on voinut viitata pohjan loppuun (põhja lõpp). Nimittäin juuri tällä alueella kalkkikivikerroksista muodostuva maapohja peittyy paksujen multakerrosten alle.

Erään version mukaan kivet on kasattu muinaisen Ruotsin kuninkaan Ingvarin haudan merkiksi. Legendan todenperäisyys on vahvistamatta, mutta noin sata metriä kiviröykkiöstä koilliseen on rautakautinen kivihauta. Melko todennäköistä kuitenkin on, että kivikasa syntyi uudemmalla ajalla. Väitetään, että joku Suuremõisan kartanon päällysmiehistä käski talonpoikien raahata kivet yhteen paikkaan 1700-luvun lopulla, ehkä rangaistuksena tai peltojen raivaamiseksi. Tarinan mukaan kyseessä oli julma virolainen piiskuri, joka oli onnistunut välttämään koston useista väkivallanteoistaan.