Palukülan kirkon rauniot

Paikalliset maanomistajat, Ungern-Sternbergit, pystyttivät Palukülan kirkon 1800-luvun toisella vuosikymmenellä. Rakennuksen rakentamisajasta ei ole säilynyt yhtään asiakirjaa, mutta rakennuksen tyylikäs toteutus viittaa siihen, että suunnittelija oli koulutettu mestari, joka tunsi sen aikaisen saksalaisen arkkitehtuurin. Koska rakennus oli alun perin suunniteltu perheen hautakappeliksi, kirkon alla sijaitsee hautajaiskammioksi tarkoitettu kellari, jossa on sylinteriholvi. Siitä johtuu myös rakennuksen epätavallisen korkea sokkeliosa.

Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1820. Hautajaiskirkon suunnitelma epäonnistui, koska pohjaveden pinta osoittautui liian korkeaksi, mutta pyhäkkö toimi Kärdlan kirkon apukirkkona kesään 1939 saakka. Rakennuksessa oli 100 istumapaikkaa.

Puolentoista vuosisadan aikana kirkon torni oli myös merimerkki – tornin korkeus on 29 m.

Kesällä 1939, kun Hiidenmaalle alettiin perustaa Neuvostoliiton sotilastukikohtia, Palukülan kirkko siirtyi Venäjän armeijalle. Rakennusta käytettiin varastona ja tornissa oli tarkkailuasema. Myös toisen maailmansodan jälkeen kirkossa oli varasto. Rakennus alkoi vähitellen hajota, ja se paloi 26. huhtikuuta 1990.

Kirkon pitkittäisrakennuksen katto kunnostettiin vuonna 1994 ja tornin huippu vuonna 1996.